Lököviikonloput on kivoja. Eilen lauantaina heräilin aikasin, kun menin tasapainoilemaan balletoneen, mutta loppupäivän otin rennosti. Tein ruokaa, makoilin omalla ja hetken myös ystävän sohvalla, otin päikkärit, sain pari koneellista pyykkiä pestyksi ja kuivatuksi ja viikatuksi kaappiin (päivän teho-osuus) ja vietin iltaa Agricolan Pyhässä Olohuoneessa. Ilta oli super. Mä osuin paikalle just ku meneillään oli kuuntelevaa rukousta pikkuryhmissä. Ja sopivasti just, kun yks ryhmä oli siirtymässä seuraavaan henkilöön. Ja pääsin mukaan. Mun kohdalla ihmiset kuuli "saakoon rakkaus Jumalan sinua sylissään kantaa" ja näki hyvää fiilistä isossa piirissä. Mä liitin ne työaisoihin. Lepoa tarvitaan, Jumala kantaa ja nuorten kanssa on hyvä olla. Mulla on loistava työ, mut välillä pitää osata ottaa rennosti. Se on ehkä tän syksyn teema.

Tänään sunnuntaina oon lepäilly. Oon makoillu sohvalla ja kattonu telkkarista vaan tänä viikonloppuna näkyviä maksukanavien leffoja, oon puhunu puhelimessa tunnin verran siskon kanssa, oon liimaillu valokuvia albumiin ja oon laittanu uuden laajakaistamodeemin kiinni seinään, ku Elisa lähetti viestin että niin pitää tehdä ihan testausta varten. Tiistaina sen modeemin ja uuden tallentavan digiboksin pitäs olla toimintakunnossa. Sitte ei tartte enää pähkäillä, katonko Kadonneen jäljillä vai Innoa. Vai molemia yhtäaikaa. Tai pyytää joka keskiviikko toista tallentamaan mulle Grey ja odotella sunnuntaihin Strömsön uusintoja. Hyvinhän mulla menee :)

Tänään vielä tehdään toisen siskon kanssa ruokaa ja mennään ähkimään pumppiin. Illalla ehkä kohtaa uupumus.