Työkaveri myy facebookissa pianoaan. Mä haluisin sen. Tai siis haluisin pianon. Sellanen ois vaan niin kiva. Ja sitä paitti. Kun Israelin-reisu peruuntu, mulla vois olla varaa ostaaki se niitten piano. Mutta mihin mä sen laittaisin? Mulla on 34 neliön yksiö. Ja mulla on kaks ja puol metriä levee sohva divaaniosalla. Ja 160 senttiä levee parisänky. Plus pari kirjahyllyä ja lipastoa ja muuta oheistarviketta. Keittiössä on neljän hengen ruokapöytä. Jos luopuisin isommasta kirjahyllystäni (en kyllä vois ees kuvitella sellasta) nii sen tilalle vois laittaa pianon. Siihen se menis just sopivasti. Siinä ois sille sopivasti seinäpinta-alaa. Ja sitä paitti. Mihin ihminen tarttee tollasta määrää kirjoja? Kuka niitä lukee?

Who cares? Minä haluan kirjaston! Haluan oman talon tai ainaki niin ison asunnon, että siellä vois olla kirjasto. Sellanen, mihin vois sijottaa vielä pianonki. Ois kaikki laulukirjat kätevästi kirjahyllyssä pianon välittömässä läheisyydessä. Sitten kun mulla on se rikas mies, joka ostaa mulle sen talon, nii sitte se voi ostaa mulle myös pianon. Hianon pianon.

Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin mulle kelpais kirjasto vähän isommassaki mittakaavassa ajateltuna. Tässä kaupungissa on eräs aivan ihana talo. Se on vähän huonolla paikkaa noitten valtaväylien suhteen. Tai siis ihan niitten varressa. Mutta se on ollu edellisessä elämässään kirjasto. Tää tieto ei mitenkää laskenu sen talon kiinnostavuutta. Tänään viimeks ihailin sitä kun ohi ajoin.