Sillon kun on superkiireinen työviikko menossa ja normaalista poiketen pitää joka aamu herätä hurjan aikasin (mun mittapuulla), kaipaa elämäänsä erityisesti Teininaapuria. Sitä, joka ei ymmärrä että kerrostalossa äänet kuuluu seinien, kattojen ja lattioitten läpi. Sellasta, joka ei ymmärrä että iltakympin jälkeen ollaan vaan ihan hissukseen. Just sen tyypin, joka päättää joka ilta (just sillä aikaset herätykset -viikolla) kutsua kylään kavereita joitten on pakko huutaa toisilleen yksiön reunalta toiselle. Koska musiikki on niin kovalla tai koska 34 neliön yksiö (jepjep, asun suoraan yläpuolella presiis samanlaisessa) on vaan niin ylikansoitettu.

Tänä iltana rohkaistuin ja kävin varttia vaille puolenyön kertomassa mielipiteeni. Ei kuulema hätää. Teininaapuri kavereineen on just lähössä. Mutta kun tää ei nyt ollu eka ilta ku mä häiriinnyin metelistä. Ei hätää silläkää saralla, koska Teininaapuri on just muuttamassa pois. Nyt jännitetään, tajuaako Teininaapuri olla loput iltansa tässä talossa hiljaa vai vietetäänkö lähtöpippaloita joka ilta kuun loppuun asti.