Mulla on kiva työ. Se on sellanen, jossa voi kesken päivän pyytää, että työkaveri koukkais autolla kirpparin kautta kun on käyny aamulla siellä varaamassa ittelleen peilin joka sijotetaan pianon päälle olohuoneeseen. Ja se on sellanen, että parhaina päivinä ei tartte kauheesti kokoustaa, vaan voi keskittyä oikeeseen työhön. Ja sellanenkin se on, että kun nuortenillan aiheeksi osuu jotain melko arkaluontosta, niin sitte paikalle sattuu vaan tyttöjä ja voidaan puhua vapaammin. Ja sellanen, että siinä saa toivottaa uuden ihmisen hupskeikkaa tervetulleeksi mukaan kahtena iltana viikossa ja vielä leffayöhön ja muihinki retkiin.

Ja kun tuntuu, että päivä on ollu pitkä ja järkevää ois ottaa ja ajaa autonsa ihan vaan kotipihaan ja ehkä pakkailla viikonloppukamoja, illan vastuussa oleva nuori ehdottaa että vois lähteä mun kanssa messuun. Siis jos mä vaan oon sinne menossa. Ja ottaa toisenki nuoren mukaan. Ja sitte me ajettiin navigaattorin neuvojen perusteella Punavuoreen messuilemaan. Nuoret tykkäs tosi paljon. Ja mä tykkäsin. Oli vaan taas niin hyvä olla. Oli niin kiva saada tuntea olevansa oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Oli kiva kun muistettiin nimeltä ja toivotettiin henkilökohtasesti tervetulleeksi. Ja oli kiva jutella pitkästä aikaa messututun kanssa ku huomattiin ehtoollisen jälkeen että ollaan istuttu koko messu samassa penkissä. Ja oli kiva kuulla, että mun lisäksi ehtoollisella kävi 307 muuta. Ja vielä viedä niin iloset nuoret kotiin asti.

Emma [sydän] keskiviikko(illat)