Maataan laitsilla, koska arska paistaa. Isoset käy läpi pääsiäisajan tapahtumia ja mä nautiskelen olostani. Riparilla voi olla kivaa. Kuinka sen vaan sais upotettua myös kaikkien pikkusten päähän? Ekana leiripäivänä (vesisateessa) tosin mietin, miten kivaa ois tehä töitä pääasiassa nuorten aikuisten kanssa. Että kuinka kivaa ois, jos ympärillä ois motivoituneita tyyppejä, jotka itte ideoi toimintaa ja tekeeki sitä. Ja joita ei tarttis paimentaa ja joitten vanhemmille ei tarttis soittaa, että epäilen hänen tupakoineen tänään tuolla pusikossa.

Tänään aiotaan huomioida hiljasia tyyppejä. Muutama tyttö ja poika kärsii mekkaloinnista, kiljumisesta ja porukasta jättämisestäkin. Me otetaan ja lähetään niitten kanssa viereiselle kotieläinpihalle silittelemään eläimiä päivävapaan aikana. Annetaan sen aikaa sisäpiiriläisten muhia keskenään. En tiiä, moniko tän toiminnan tuomitsee epätasa-arvoiseksi kohteluksi. Me ei välitetä. Jotain kivaa pitää olla kaikilla.

Sitä paitti. Ripari on oikeesti kiva juttu! :) Sorsat uiskentelee ympärillä, ahvenet pörrää vedessä, saunassa on kaks kiuasta (=stereolöylyt!), ruoka on huippua, joka ruualla on jälkkäriä, sulkaalevystä ei oo kulunu vasta ku yks rivi vaikka kolmatta päivää viedään ja yksi pipo ystävyysseurakunnan nuorille talven varalle on valmiina.