Tänä kesänä mun töihin kuuluu kaks kokonaista riparia, eikä kauheesti sitte muuta. Välissä oli neljän viikon loma, jonka aikana kerkes hyvin unohtaa ekan riparin leiriläisten nimet ja suurelta osin myös sen riparin tuomat ressinaiheet. Ja nyt oon tokalla riparilla. Meillä on täällä superkivaa, kun on niin kivat työkaverit ja niin kivat nuoretki. Ei tartte tapella tupakka-asioista (tai ei olla ainakaan vielä huomattu sellasia) eikä nukkumaanmenoista. Ollaan käyty porukalla melomassa järvellä ja saunottu puusaunassa. Ollaan luettu riparilaisten oppimispäiväkirjoja ja sekä naurettu vedet silmissä huvittaville väärinymmärryksille että hämmästelty jonku teologista tietämystä. Että voisko se tyttö tulla ja vaikka opettaa ens vuoden riparilaisille siitä, miks Jumala rakastaa meitä kaikkia. Maha on oppinu viis kertaa päivässä -ruokailurytmiin ja huutaa nälkää aina tuntia ennen lounasta tai päivällistä tai iltapalaa. Ja aamujumiksissa meillä on niin hieno rukousosio, että mä otan sen takuulla käyttöön tästä lähin useemmallakin riparilla.

Ja sitte kuitenki laskin tänä aamuna ihan itse, että kolme yötä kotiinlähtöön on :)