Heräsin tänään kaverin kotona. Kaverilla on tänään syntymäpäivä, mutta mä olin unohtanu ottaa paketin mukaan. Tosin se ei kuuleman haitannu nii paljoa, koska kaveri oli unohtanu tallentaa mulle Greyn anatomian ja kun se paketti ei kuitenkaa häviä mihinkää. Ja kun kaveri lähti töihin, mä kömmin takasin illalla pedattuihin Luhdan lakanoihin. Uni maitto vielä yli kaks tuntia. Piti ottaa vähän takasin leiriuupumusta ja viikonlopun häähulinoita. Onneks pian on myös viikonloppu, eikä tartte suuremmin jaksaa viittiä oikeen mitään. Jos vähän siivousta viittis, nii ois aika pop.

Tänään oon myös käyny hammaslääkärillä. Se hammaslääkärisetä paikkas oikeelta ylhäältä takaa hampaan ja laitto niin hyvät puudutteet ettei poraaminen tuntunu yhtään. Vielä ku siitä sais sen äänen pois, oisin aika tyytyväinen. Ja sitte se varas mulle vielä pari uutta paikkausaikaa. Sen siitä saa, ku karttaa hammaslääkäriä neljä vuotta. Kerran vuoteen ne käskee tulla kyläilemään.

Oon kans kävelly vähän edestakasin Kampin ja Helsingin päärautatieaseman väliä. Ja menny sitä kerran metrollaki. Hain junalippuja ja bussilippuja parin viikon päästä Vuokatissa olevaan koulutukseen. Ootan sitä aika täpöllä. Etenki ku aamulla puhelussa Joensuuhun sain yövierailukutsun sinne, ja venytän koulutusmatkaa vapaapäivän puolelle niin, että saan rauhassa viettää aikaa Joensuussa. Millonkahan mä saan aikaseksi mennä sinne kesällä? Tää on jo kolmas kerta talvella.

Ja junassa töihin mun vieressä käytävän toisella puolella istu mies, joka laulo hiljaa itsekseen. Se sen laulu vaikutti ihan sellaselta muslimien rukouslaululta. Sanoja ja sisältöä en ymmärtäny enkä varmaan kauheesti allekirjottais, mutta tunnelma jonka se laulu toi sinne junaan, oli mukavan rauhottava ja pysähdyttävä. Ei ollu kiireen ja stressin tuntua siinä. Tuli mieleen kaikki kuvaukset, joita oon lukenu jostain itämaisista hellepäivistä, kun mikään ei liiku mihinkään eikä kukaan juokse kiirettään mihinkään. Tuli vähän lomaolo. Vaikka seuraavaan lomaan on aikaa ikuisuus. Onneksi se viikonloppu on pian.