Ei totta vie ollu ihan niin helppoa tehä mekkoa, kun mitä Anu Harkki lupaili. Joko vika on mun taidoissa tai sitte mun ompelukoneessa. Tai molemmissa. Alalangaksi puolattu kuminauhalanka ei pysyny niin kireellä ku mitä olin sen puolannu ja mekosta tuli kokoa jätti-iso. Mutta onneksi hätä ei ole tämännäköinen. Osaan ottaa sivusaumoista sisään ja tehdä mekosta oikean kokoisen. Nyt se on hyvä. Vähän tuli pyrstöä, mutta sitä taitaa tulla aina näissä mekoissa. Kangas on kiva vaaleenruskee (vähän kullansävynen), jossa on pieniä valkosia pisteitä riveissä. Vähän retro, mut ei kuitenkaa liian. Ja sopii erityisesti ruskettuneelle iholle :) Tää päällä huomenna konfirmaatioon. Alban alle ei näillä helteillä laiteta mitään ylimäärästä!

P.S. Kuva on superhuono, mutta tähän on nyt tyytyminen.