Matkailin junalla. Mennessä ei ongelmia, junat kulki just niinku pitiki. Tullessa ei ihan. Olin kotona pari tuntia suunniteltua myöhemmin. Mut onneks oli hyvää seuraa, joka keksi junalauluja ja jonka seurassa vähän irvailtiin tupakoitsijoille. Siinä junassa ei ollu tupakkavaunua.

Valvoin myöhään ystävien sohvalla. Olisin viihtyny sillä sohvalla pitempäänkin. Harmi kun se sohva on niin kaukana, että siinä tulee istuttua ihan rikollisen harvoin. Sain kyllä kutsun tulla taas uudestaan, mutta luulen sohvan muuttavan toiselle puolen Suomea ennen ku mä taas kerkeen siihen istumaan. Ja nauramaan Munamiehelle.

Kävelin lumikengillä ja ilman Vuokatin maisemissa. Tallailin lumisateessa ja naureskelin auringonpaisteessa. Ja paistoin notskilla vaahtokarkin.

Löysin kirpparilta ihanat kahvikupit. Arvoin niitten ostamista, koska niissä ei ollu tasseja. Tai mitä ne nyt on. Kahvikuppilautasia. Mutta ostin ne sitten kuitenkin. Niihin voi vaikka tehdä jälkiruokaa jos kahvin juominen lautasettomasta kahvikupista on hankalaa.

Kävin myös laskemassa snowtubessa. Mutta en Vuokatissa. Se oli hurjan kivaa. Palvelu oli ihan Lappi-tasoa. Tai sitte Nurmijärvellä on muuten vaan tosi ystävällisiä ihmisiä. Hokasin myös, että nuudelien ja lämmin kupin yhdistelmästä tulee hyvä ulkoiluruoka. Ja jos siihen yhdistää sämpylän ja kaakaon, on saanu energiaa koko loppupäiväksi.